keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Alle kuukausi lähtöön!!

Otsikko itsessään jo kertoo aika paljon. Päivät siis vaan vähenee, mutta tekemistä tuntuu olevan vielä aika paljon. Oon siis töissä koko heinäkuun ja heinäkuun viimeisenä viikonloppuna suunnistan itseni Tampereelle valmentamaan koristurnaukseen. Elokuun ensimmäisen viikon valmennan lasten koripalloleirillä ja jossakin välissä ajattelin pitää läksiäiset. Mitään läksiäisiin liittyvää en oo vielä edes miettinytkään... onneksi aikaa niihin on vielä paljon!


Sain myös kerrankin jotain aikaseksi!! Okei tänki asian oisin voinu hoitaa jo aikasemmin mutta parempi nyt kun myöhemmin. Elikkä ajateltiin perheen kanssa lähettää sellanen paketti mun isäntäperheelle Minnesotaan, jonka ansiosta ne voi jo vähän fiilistellä Suomea ennen kuin itse sinne tupsahdan. Taka-ajatuksena myös se, että saan matkalaukkuun enemmän tilaa mun vaatteille ja muille tavaroille :).  Paketissa on siis jokaiselle perheenjäsenelle jotakin omaa ja sitten tietysti suomalaista suklaata!! Aattelin kyllä noiden lisäksi vielä viedä matkalaukussa ainakin ruisleipää, salmiakkia, lisää suklaata ja marimekon tuotteita. Saatan vielä jotain pientä siihen keksiä lisäksi, mutta sen näkee sitten myöhemmin. 


Eli vielä tiivistettynä paketin sisältö: muumimukit jokaiselle perheenjäsenelle, kaksi iittalan tuikkua, Finnish Nightmares -kirja, Koirien Kalevala englanniksi, Suomi-magneetti, suomalaisesta puusta tehdyt salaatinottimet ja Fazerin suklaita.

Tehdyksi oon saanut myös muutamat AFS:n lähettämät lomakkeet ja saanu käännettyä viime lukuvuoden arvosanat englanniksi. Viisumihaastattelussakin tuli käytyä kesäkuun alussa ja viisumin sain sitten n. viikko haastattelun jälkeen. Tekemättä on vielä muuttoilmoitus ja pari muuta asiaa, mutta kyllä tässä kohta alkaa kaikki olemaan valmiina lähtöön! 

Näin myös yhtä vaihtaria, joka lähtee mun kanssa saman järjestön kautta Minnesotaan! Oli tosi kiva päästä juttelee jonkun kanssa joka miettii samoja asioita joita ite mietin. Tultiin (ainakin omasta mielestä :D) tosi hyvin juttuun ja vaikka ei oltu aikasemmin tavattu niin juttua riitti monen tunnin edestä! Mua ainakin helpottaa se tunne, että on joku toinen suomalainen, kenen kanssa voi jutella tulevan vuoden aikana ja tullaan varmaan näkemään toisiamme sitte pitkin vuotta.

Henniina